Nyt iski ompeluhimo vaihteeksi... Tavallisesti en pidä ompelemisestä, en varsinkaan käsin vaan neulon mielummin... Mut nyt se sit iski... Päätin sitten väkätä mobilen tulevalle vaavelille... :) Siihen kuuluisi suunnitelmieni mukaan tulla sininen valas, punainen norsu, keltainen kirahvi, vihreä aasi, ja valkoinen kissa... Luultavasti siihen on vielä lisättävä harmaa/musta/ruskea mäykky... Olen nyt saanut tehtyä kaavat (kopioinut osan kirjasta ja pienentänyt ne, paitsi kun ei valaalle löytynyt niin piti tehdä alusta itse...) Kunhan löydän sinistä sopivaa kangasta niin pääsen sit kokeilemaan miten se onnistui... :) Innolla odottaen...

Eilen ompelin ison punaisen norsun jonka tänään valmistelin valmiiksi ja tänään tein pienen vihreän aasin... :) Norsusta puuttuu enää silmät ja suu mitä pitää kirjailla jkuten myös aasi... Aasilta puuttuu myös harja ja häntä... Kyl se yllättävän nopeasti menee... Yhden elokuvan verran olen ommellut per elukka...

Kunhan se mun ompeluhimo vähän hillittyy, niin pitänee alkaa taas neulomaan sukkia Possu-kullalle... Se on alkanut vihdoinkin käyttämään tekemiäni sukkia ja ne loppuu vähän kesken... Eli kohta alkaa sukkatehdas taas pyörimään... :)

On se kissamme sitten ihan sekaisin! Unohtui joskus aikoinaan ruoan jälkeen tortilla-ainekset pöydälle kun koirat vietiin pihalle, jakun palasimme kotiin niin oli kissa-herra tyhjentänyt yhden kipon... Ei liha, eikä juusto tms, vaan herra oli syönyt tuoreen kurkun palaiset loppuun... Ja syö sitä aina kun saa... Mut ei se vielä mitään... Viime viikolla se vinkui multa appelsiinia kun sita aloin syödä... No, ainahan se saa maistaa totesin ja annoin haistella... No, sekin kelpas herralle joka veti melkein puolikkaan siivun... Hullu... :)  Tänään se sit keksi kun avasin herkkusienipurkin että han tahtoo sellaistakin... Poika sai taas maistaa... Jep, jep... Söi innolla ensimmäisen ja tuli pyytää lisää... Toinen upposi yhtä iloisesti kun ensimmäinen ja sai vielä kolmannenkin ennen kun totesin että meikäkin tahtoo sitä eikä kaikki ollut hänelle... Parasta oli ettei edes koirille kelvannut sieniä vaan ne lähti syömättä pois... :D

 

Niin, mieheni on auto-hifisti... Tämähän johtaa siihen että automme pystyy soimaan ei pelkästään omaksi iloksi/tuskaksi vaan myöskin koko naapurikunnan iloksi/tuskaksi... Ei minulla ole mitään sitä vastaan, päinvastoin, olen iloinen siitä että se soi puhtaasti ja hyvin, ja useimmat unohtaa että sieltä löytyy se volume-näppäin! :)

Minulla on tiukat rajat miehelleni; yksi harvoista asioissa missä olen oikeasti murahtanut ja asettanut tiukkaa rajaa, on juuri se volume... Tavallisesti se on mieheni joka vie ja minä joka vikisen... :) Mutta tässä asiassa minulla on "herkät korvat" jos niin voi sanoa, ja alkaa fyysisesti sattua kun se soi liian lujaa... Mutta nautin oikeasti siitä että pystyn kuuntelemaan hyvää musiikkia joka ei humise, niin kuin kaikissa edellisissä autoissani... :)

Eräs hyvä ystäväni taas on koti-hifisti ja panostaa niin paljon siihen että välillä kun käy katselemassa elokuvaa hänen luonaan unohtais melkein että ei ole leffateatterissa, ellei olisi nämä mukavuudet mitä ei leffoissa pysty: vessatauko (arvaappa vaan, nyt ainakin raskaana osaa tuollaista arvostaa), mukava sohva alla ja mahdollisuus neuloa/juoda/syödä samalla...

Tuli eilen juteltua eräs ystäväni kanssa neulomisesta. Hän on juuri aloittanut uudestaan tämän harrastuksen, (myönnetään; olen osa-syyllinen siihen... :)) ja kyseli minulta puupuikkojen hintoja... Hänen miehensä ihmetteli mitä niissä oikein on eroa, ja siinähän meikä oikein pääsi vauhtiin taas... :)

Tämä asia on taas minulle lähellä sydäntä kun en itse pysty kunnolla neulomaan "tavallisilla" metallisilla puikoilla ilman että krooninen rannevamma alkaa muistuttamaan itsestään, joten minulla on laaja valikoima bambuisia, ruusupuisia ja ebenpuisia puikkoja... Oma henkilökohtainen suosikkini on ehdottomiasti ebenpuiset puikot; osittain siitä että ne ovat mukavimmat mutta tietysti siitäkin koska ne ovat mustat! :) Minussakin asuu vielä pieni gootti, jonka lempiväri on musta...

Vähän aikaa kun olin esitelmöinyt niistä eri puikoista niin totesin että myös tällä alalla pystyy olemaan snobi/hifisti jolloin ystäväni mies tokasi: villalanka-hifisti! :D

Olin oikeasti otettu tästä loistavasta sana-keksinnöstä, ja totesin että tästä lähtien minä esittelen itseäni villalanka-hifistinä... :)

Minun pitäisi taas lähteä metsästämään uusia puikkoja... Rakkaani ilmoitti ettei hänellä ole kaulaliinaa, ja vaikka yritin tyrkyttää vaikka mitä kotona olleista kaulaliinoista, niin hänelle kelpaa vain hänelle tekemäni kaulaliina... Eli siitä meikälle taas töitä... Kaulaliinat ovat mielestäni vain jotenkin niin tylsää tekemistä kun se on sitä samaa ja sitä joutuu tekemään kauan... Aloitin sitten, löysin kotoa sopivaa mustaa lankaa ja aloitin 5:n puikoilla... Neuloin sitten siinä sellainen parikymmentä senttiä ja totesin että pitäisi olla järeämmät puikot, niin siitä tulisi kuohkeampaa ja pehmeämpää... Kaiken lisäksi se menisi edes hiukan nopeammin...

Joten se siitä, lainasin ystävältäni 7:n puikot, mies auttoi purkaamisessa ja aloitin eilen uudestaan... Olen nyt jo saanut melkein yhtä paljon tehtyä kun mitä olin ennen viikon raadannalla saanut aikaiseksi, joten nyt on taas toivoa... Ainoa ongelmani on että nuo ystävältä lainatut 7:n puikot ovat metallia ja painavat aika paljon, joten nyt alkaa villalanka-hifistin puikkometsästys...:D Aina hyvä kun on tekosyy...

Onnistuin sitten loppuvuoden iloksi kaatua liukkaalla pihalla... Pelästyin ihan kauheasti mitä Predattorille kävi, mutta onneksi isäntä oli mukana ja sai mut rauhoitettua... Polveani eniten satutin ja nyt sitten odottaa taas kokonainen talvi polvi arkana... :(

Niin se on aina; kerran talvella kun  kolauttaa kunnolla ne polvet niin sitten ne kiusaa koko lopputalven...

Meikä siinä sitten polvet kipeänä ja liitoskipujen aiheuttamana vaappuu hitaasti kuin ankka konsanaan... Mutta ei se siihen lopu... Seuraavaski se isäntä herää aamulla pystymättä liikuttaa päätää kokonaan! Ei liiku pää eikä taivu niska/selkä... Siinä vedetään pitkää tikkua kunpi ajaa autoa... Jos mun yläpää ja sun alapää yhdistää niin olemme kokonainen suht kunnossa oleva yksilö, mutta mitäköhän polliissisetä siitä tuumais? :)

Hyvää kun hakemalla hakee niin ainakin Predator on kunnossa! :) Innokkaasti se mua ainakin potkii ja riehuu vatsassani...

Alkoi joulun jälkeen taas uusi mietintä mitä sit alkais neulomaan kun on jouluahjat saanut valmiiksi...

Isäntä sit pyysi kaulaliinaa kun se auttais siihen selkä/niskakipuun... Ja isännän Suomi-villasukatkin on kesken olleet jo kauan odottamassa inspiraatiota... No, se kaulaliina on aloitettu, mutta edistyy hitaasti, niin kuin kaulaliinat aina... :(  Samalla tulikin se uusi inspisvyöry, joten nyt on isännän sukat taas työn alla... Eilen sain toisen sukan kantapään jo valmiiksi, joten ei enää tartte isäntä palella varpaista... :)

Onnellinen! Nyt on alkanut tunnottomaksi pelkäävä tuleva äiti tuntea pikku Predatorin potkut! :)

Kävimme tiistaina rakenneultrassa ja siellähän se pikkuinen oleskelee... Päätti pysytellä salaisena, ja ujosteli hieman... Makoili pää alaspäin, selkä mamman vatsaa päin ja päätti että sukupuoli ainakin pysyy mammalta ja iskältä salaisuutena syntymään asti! :) Joten nyt mammalle jää vaihtoehtoiksi neuloa mustaa ja hieman valkoista vaaville... :) No jaa, voin tietysti käyttää tummanpunaista ja tummansinistä, mut jää ainakin ne vaaleanpunaiset ja -siniset rauhaan ainakin vielä...

Sain sopivasti nyt jouluksi valmiiksi pörröpipon toiselle siskontyttärelle ja säärystimet ja torilapaset toiselle siskontyttärelle joululahjaksi... Onnistui ihan hyvin ja vaikkei mulla ollut yhtään ohjeita vaan kaikki tein suoraan päästä ja arvuutin kokoa niin suht sopivat niistä tuli. Ainakin toisella tytöllä oli lapaset kädesä puolet illasta joten toivon että ne kelpaa vastaisuudessakin! :)

Harmittaa vain kun kamera on hukassa kun ei saa kuvia otettu ennen kun lahjoittaa eteenpäin tehtyjä töitä... :(

Tänään sit onnistuin lentämään kumoon pihalla... Pelästyin ihan hulluna, mut ainakin vaikuttaa siltä että Predator on kunnossa... Ihmetteli varmaan ihmeissään  mitä se mamma taas riehuu... :) Polviin sattuu ja vatsalihaksiin alkoi aristaa vähän ajan päästä kun näköjään jännitti ne ihan hulluna ettei vaan pikkuiselle kävis mitään...

On ainakin tähän menneessä ollut onnistunut joulu! Mulla on ollut paras joulu aikoihin, en edes muista milloin olisin nauttinut joulusta näin paljon kun tänä vuonna! Mulla on aika moni joulu ollut mieli maassa ja vitutuskäyrä korkealla mutta nyt oli hauskaa koko päivän! Vaikkakin liitoskivut kiusaa ja selkä väsyy ja sellaista pientä... Mut sit istun sohvalla syli täynnä koiria ja kun toinen alkaa nojaamaan vatsaa päin niin joku sisälläni alkaa potkii juuri siitä kohtaa missä koira on... Se tunne vaan vie pois kaikki muut!  :D

Toivotan kaikille hyvää joulun jatkoa! :)

Huhhuu, onko siellä ketään?

Alan pikkuhiljaa muuttua kärsimättömäksi ja huolestuneeksi kun ei Predator vieläkään ole antanut itsestään merkkejä... Viikkoja on jo 20+4 joten luulis että pikkuhiljaa alkaa Predator potkia sen verran kovaa että jopa mamma itse alkais reagoimaan... Ainakin iskän ja mamman geeneillä...

Vielä viikko ultraan jolloin pääsee näkemään onko kaikki ok... Raskaana oleva tuttava hommasi semmoisen angelsounds-doppleri hommelin  jolla pystyi itse kuuntelemaan sydänäänet ja siten pysty rauhoittumaan että kaikki on ok, vaikkei liikettä vielä tunne... Mietin itsekin, mutta totesin että se on niin lyhyen ajan käytössä, että kai sitä vaan saa luvan kasvattaa kärsivällisyyttä... Sitä tulee kuitenkin myöhemmin tarvitsevan... Kuten aikaisemminkin totesin; ainakin iskän ja mamman geeneillä...